50-luku

Koko tarina / Ennen 50-lukua / 60-luku / 70-luku / 80-luku / 90-luku


Turun Toverit sai ostettua ensimmäiset luistimensa sekä mailansa 50-luvulla ja varusteiden saavuttua seuraan oli aika pystyttää myös ensimmäinen edustusjoukkue, jota kutsuttiin tuolloin ”ykkösjoukkueeksi”. Samalla perustettiin myös pari nuorten joukkuetta seuran tulevaisuutta ja kehitystä silmällä pitäen.
 

Ensimmäiset opit jääkiekkoilusta ammennettiin TPS:n Mauno ”Mana” Lehtisen opettamana, joka kävi luennoimassa kaikille jääkiekkoilusta kiinnostuneille Turun Kruunusalissa.
 

Alkutaipaleella yksi tärkeimmistä henkilöistä oli myös seuran uskollinen monitoimimies Leo Koukku, jota ilman Turun Toverit ei olisi pystynyt pitämään pystyssä edes yhtä joukkuetta jääkiekkoiluvälineiden puutteessa.
 

Varusteiden ollessa erityisen kalliita jo 50-luvulla, kuten nykyäänkin, ei seuralla tahi pelaajilla ollut niitä varaa hankkia. Alkuaikoina niitä ei tahtonut saada edes rahalla, niinpä harvatkin mailat olivat erityisen arvokkaita ja niitä Leo Koukku paikkaili otteluiden ja harjoitusten väliajoilla.
 

Tämän seurauksena mailoja kutsuttiin pelaajien keskuudessa Koukku ykköseksi tai Koukku kakkoseksi, riippuen siitä kuinka monta kertaa hän oli liimalla tehnyt ne jälleen pelikelpoisiksi välineiksi. Koukku teki parasta mahdollista työtä, ja korjailikin mailoja jopa liimaamalla niihin uusia puukappaleita pitääkseen ne pelikelpoisina.


Ensimmäiset peliasut joita Toverien pelaajat pitivät yllään, oli yhdistelmä trikoo -mallisista villahousuista, jalkapalloilijoiden pelipaidoista ja viidestä kintaista. Pelipaitojen alaosaan oli ommeltava kuminauha estämään paitoja lepattamasta tuulen mukana, jottei paita sotkeutuisi pelaajan mailaan tai muihin varusteisiin kesken ottelun.  Pelihanskoina toimivia kintaita vaihdettiin pelaajalta pelaajalle, aina samalla kun miehistö vaihtui kentälläkin. Poikkeuksena tässä tapauksessa toimi jääkiekkoilija (ammatiltaan leipuri) Jaakko Vauhkola jolla oli niin suuret kädet, että hänellä oli alusta asti omat hanskat.
 

Tällä joukkueella oli ensimmäisenä Tovereissa oikeat jääkiekkovarusteet. Kauden 56-57 yhdistelmässä olivat eturivissä vas. Voitto Hautala, Timo Sohkanen, Pentti Rosengren, takana Matti Terho, Raimo Åhman, Seppo Palmroth, Kalevi Mellin, Juhani Lunden, Seppo Laaksonen, Martti Samuli, Rauno Jokinen, huoltaja ”Tötteri” Söderman.
 

Yllä olevassa kuvassa joukkueella on yllään ensimmäiset täydelliset jääkiekkovarusteet (oikeat paidat, housut ja toppaukset), jotka Turun Toverit saivat käyttöönsä vasta vuonna 1955.  Väritykseltään paita oli valko-kelta-sininen ja housut siniset, samettista paksua villakudosta. Ainoastaan maalivahdin paidassa oli tuolloinen Toverien tunnus, iso T-kirjain.
 

Alkuaikoina pelaajia oli niin vähän, että ainoastaan 12 varustekokonaisuutta riitti. Nuo kyseiset 12 varustekokonaisuutta tilattiin Ruotsista, mutta pelaajamäärän kasvaessa, varusteita oli pakko hankkia lisää ja niitä teetettiin Ruotsin varusteita mallina käyttäen Turussa.
 

50-luvulla suomalainen jääkiekko oli vielä lapsenkengissä ja Turun Toverit meinasikin nousta kolmena perättäisenä vuotena 1954–1956 Suomensarjaan (nyk. Mestis), mutta kuitenkin aina finaalissa tuli tappio ja jouduttiin tyytymään kakkostilaan.
 

Turun Toverit eli jääkiekollisesti ensimmäistä todellista kriisikauttaan 50-luvun loppuvaiheilla ja valmentaja Matti Terho oli valmentajana tehnyt kaiken minkä voi. Temperamenttisena valmentajana tunnettu Terho ei myöskään tullut kovin hyvin toimeen seuran pelaajien kanssa, ja tästä esimerkkinä mainittakoon että yhdessä ottelussa hän löi kätensä poikki reunalaitaan vastustajan tehdessä maalin.
 

Temperamenttisen valmentajan lisäksi Tovereiden jääkiekkoilijoita hoivasi ja veti pari vuotta Kokkolasta muuttanut vaatturi Urho Lähde, jonka lähteminen seurasta 50-luvun lopulla työn perässä Helsinkiin sai pelaajat ajautumaan tuuliajolle. ”Samalla meni kaikki johdonmukaisuus hänen mukanaan.”, kirjoitti Olavi Laaksonen jaoston toimintakertomuksessa vuonna 1959.


Esimerkkinä hienosta työstään seuran puolesta, Lähde vei seuran jääkiekkoilijoita harjoittelemaan Helsingin tekojääradalle aina kun mahdollista, vastaavaa kun Turusta ei löytynyt ennen kuin vasta syksyllä vuonna 1963.
 

50-luvun loppupuolella johtokunnan piirissä keskusteltiin vakavissaan jääkiekkoilun lopettamisesta kokonaan, mutta onneksi Olavi Laaksosen voimakkaalla vastustuksella näin ei käynyt. Laaksonen painotti, että jääkiekko on nuorison talvinen suosikkilaji numero 1, jolla on varmasti valoisa tulevaisuus edessään.
 

Tämän jälkeen ei kulunut aikaakaan kun Turun Pyrkivät lopetti oman jääkiekkotoimintansa kokonaan ja seurasta tuli tulvimalla pelaajia muihin seuroihin mm. Turun Tovereihin. Pyrkivän lopetettua ja pelaajien siirryttyä uusiin seuroihin, oli Turussa 50-luvun lopulla enää vain 2 varteenotettavaa jääkiekkoseuraa, TPS ja TuTo.
 

Tässä vaiheessa Laaksonen piti tärkeänä Toverien valmiutta olla iskukykyinen ja valmiina toimimaan Turun kakkosseurana, sitten kun Turku saisi oman tekojääradan. Jos tekojääradan valmistuttua joutuisi aloittamaan tyhjästä, olisi nousu isompiin piireihin paljon vaikeampaa.